maanantai 18. huhtikuuta 2016

Ruusuja kevääseen



 Pitkään harkitsin tämän mekon tekemistä. Kävin ihastelemassa mallia moneen kertaan Ideoiblogissa,  jossa Piia neuvoi mekon kuosittelua. Näin myös facebookin ompeluryhmissä monen tehneen mekosta omat versionsa, mutta odotin vielä "sitä täydellistä inspiraatiokangasta". Kunnes se nyt viikonloppuna osui silmiini Majapuulla: Minttu juhannusruusu. Rakkautta. Taustakankaaksi sopi täydellisesti Kangaskapinan meleerattu harmaa trikoo. Täytyy muuten sanoa, että ihan mahtavan tuntuisia nämä kangaskapinan trikoot, tiedänpä mistä jatkossa tilaan (ja kun eivät ole niin hinnallakaan pilattuja)...


Käytin kuosittelun pohjalla OB:n summer basicia, jossa on kaunis kaula-aukko ja kevyet holkkihihat. Pääntien huolittelin alavaralla, ja jaksoinpa jopa kiinnittää tukikankaatkin.

Mekon ihanuus piilee sen monipuolisuudessa: eri tavoin kietaisemalla siihen saa ihan uutta ilmettä, ja leikkauskin muuttuu ihan eri näköiseksi. Se myös sopii monille eri vartalotyypeille.
Tämä mekko tulee niin viihtymään päällä töissä tänä keväänä!


Oli muuten kuvatessa klo 7.30 ja kolme astetta lämmintä... Että jos ilmeet ovat kohdallaan, niin tuudittaudun tähän selitykseen.

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Perusvaatteita pirpanalle


 Kasvava nuori neiti tarvitsee vähän väliä uutta päällepantavaa. Arkena painellaan aika peruskamppeissa, yleensä body ja housut, mutta niihinkin on kiva keksiä jotain piristystä.
Kokeilin painaa sinellistä ostamallani sabluunalla siilin kuvan Noshin pinkkiin diagonaaliin, tuli kyllä aika mukavan näköinen, helppo tapa koristella perusvaatteita! Kaavana bodyssa kisuliini, joka toimii meidän sirolle typylle hyvin.

Peruskollarit Noshin jc:sta saivat polviin sydämet samasta diagonaalista.



 On muuten melkoisen haastavaa kuvattavaa tämä vauhdikas taapero....

Mekkotehdas käynnistyy tässäkin taloudessa pikkuhiljaa. Tätä minttua Maija-jc:ta olen hautonut kaapissa siitä asti, kun sain tietää odottavani tyttöä - tiesin täsmälleen, millaisen mekon tästä haluan, kun päästään taaperoikään! Simppelissä mekkomallissa "jujuna" ovat taskut, jotka on leikattu suoraan Verson puodin mustavalkoisesta Jemmasta. Raitaresorit hihoissa maustavat mekkoa myös mukavasti. 




 Toiset pöksyt surautin velourista, ja päätin kokeilla niihin itselleni uudenlaista taskuideaa. Aplikoin mukaan vielä taskusta kurkistelevan kisun.



Seuraavaksi vielä lisää bodyja! Mitähän niihin keksisi?

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Rakkaudentunnustus

Se alkoi vaivihkaa. Äidin vanhalla ompelukoneella (Nagoya!?!?!) surruuttelin verhoja ja tyynynpäällisiä ja haaveilin osaavani tehdä vaatteita. Lopulta rohkaistuin ostamaan käytetyn saumurin, jolla tein ensimmäisen mekkoni ja pojalle paidan. Tikki oli kamalaa, mutta kukapa sinne kääntöpuolelle kurkkaisi. Lopulta totesin Nagoyan tuottavan enemmän tuskaa kuin iloa, ja ostin ihka uuden ompelukoneen, Janome dc4030:n. Voiko tikkiä tulla näin helposti? Ihanaa, olivat ensimmäiset ajatukseni.

Siitä se sitten lähti. Neulepuikot, langat ja virkkuukoukut saivat väistyä kankaiden, neulojen, ompelulankojen ja uuden ihanan saumurini Juki MO1000 tieltä. Blogistakin olette ehkä huomanneet, että kone on surissut ja kaasua painettu. Rakastan tätä harrastusta! Uusin hankinta on viime tammikuussa pöydälle kotiutunut peitetikkikone Janome coverpro, jonka kanssa olemme pikkuhiljaa tulleet kavereiksi. 


Parasta tässä on luovuus. Ompelemalla voi toteuttaa niin äärettömän monenlaisia ideoita ja ajatuksia, ja usein päivän tylsissä rutiineissa ajatukset askartelevat jonkin uuden idean parissa (eikä edes puhuta nyt pinterestistä...). Rakastan tunnetta, kun päässä ollut ideanpoikanen konkretisoituu paininjalan alla.

Tästäkin tunikasta piti tulla ihan peruslämpöinen harmaa talvipaita, sivutaskuilla ja nauhoilla. Mutta tuntui niin tylsältä, pakko maustaa jollain. Päätin sitten omistaa tämän tekeleen rakkaalle harrastukselleni, ja niin syntyivät nämä helma- ja niskapiirrokset/ painannat / kirjonnat.




Helman ompelukone on painettu kangasvärillä ja sabluunalla, teksti on tussattu ja maalattu, ja koristeltu suoraompeleella.

Niskan handmade on maalattu kangasmaaleilla ja lankarulla sabluunan avulla painettu.






Ilman ompelua en olisi tuskin selvinnyt kotiviikoista järjissäni, pää tarvitsee vastapainonsa. Viikon päästä palaan töihin, eikä ompelulle ole enää joka päivä tilaa ja aikaa, mutta ei tämä tähän jää.....


sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Kukkia kaamoksen keskelle


Talvella tulee vastustamaton halu kääriytyä harmaaseen, mustaan ja lämpöiseen. Ja mulla myös kukkiin ja keltaiseen. Mikälie sisäinen kirkasvalolamppu. Vaikka olenkin huomannut vaatekaappini synkkenevän talvea kohti, ja kangaskaapista mustat ja harmaat huutelevat kutsuvasti, tulee välillä tarve saada valoa ja väriä.

Verson puodin Toini -kankaan nähtyäni tiesin haluavani tuota. Retroa, iloa ja valoa. Rakastan tätä kangasta ja siitä tekemääni mekkoa! Kaunis kangas ei kaivannut mitään kikkailua rinnalleen, 3/4 hihat ja muotokaitaleella huoliteltu kaula-aukko riittävät.



Lämpöä kaivatessani voin kietoutua merinovillaiseen liehuketakkiini. Yksinkertainen malli taipuu moneksi. Etukulmiin lisäsin nahkapaikoilla koristetut nepparit, jotka mahdollistavat takin kietomisen monella eri tavalla. Myös kyynärpäät saivat nahkapaikat.

Takin etukappaleet ovat siis täysin suorakaiteen muotoiset, mutta ohuen villan ansioista ne laskeutuvat kauniisti myös auki ollessaan.






Myös pikkuneiti saa talveen keltaista ja kukkia, Verson puodin Taimista. Pehmoisesta joustofroteesta syntyi täydellinen jumppis, kaavana Ottobren Jumpsuit. Tässä on hyvä harjoitella kävelyä ja sohvalle kiipeilyä....



Jee, kerrankin kohdistuksetkin onnistuivat vinovetskarista huolimatta!




perjantai 4. joulukuuta 2015

Sieluni kultainen lintu

 
Kaunis. Se oli ainoa sana, mikä mieleeni tuli, kun näin tämän Verson puodin upean kuosin Sielunlintu.  Onnistuin sitä Tampereen käsityömessuilta saamaan pätkän, ja heti alkoi luonnos piirtyä mielessäni. Mekko - ehdottomasti. Ei kokokultaista mekkoa - jotenkin liikaa. Ei kuosia pelkkään helmaan - liian vähän. Niinpä hahmottelin paperille tällaisen mustaa ja kultaa yhdistelevän mekkosen. Jaksoin jopa piirtää ihan kaavankin varta vasten tähän, kun yleensä leikkaan kaikki peruskaavan pohjalta vapaalla kädellä. Tätä kuosia en kuitenkaan missään nimessä halunnut pilata.




 Halusin kultakuosin lähtevän heti pääntieltä miehustaa mukaillen, joten kaula-aukosta tein suorakulmaisen. Huolittelin sen muotokaitaleella - tähän en halunnut pelkkää framilonkäännettä. helmaan lisäsin jokaiseen leikkaussaumaan leveyttä, jotta helma kellottuisi hieman. Hihoja jatkoin suoraan olalta olkalinjaa mukaillen.




 Selkäpuoli noudattelee samoja linjoja kuin edessä.


Tämä mekkonen pääsee heti huomenna ulkoilemaan itsenäisyyspäivän kunniaksi!

torstai 29. lokakuuta 2015

Kalsaritehdas


Puolitoista vuotta sitten en olisi IKINÄ voinut kuvitella rupeavani sellaiseenkin hullun hommaan kuin pojan kalsareiden nykertäminen. Mutta niin vain löysin itseni viime talvena kaavoittamasta, leikkaamasta ja ompelemasta jämätilkuista herralle boksereita.

Ensimmäinen erä riitti käytössä vajaa puoli vuotta, kunnes tuli jälleen aika todeta, että joka ikiset ovat taas pienet ja työmies hymyilee. Siispä uusia ja isompia kehiin.

 Näitä tehdessäni sainkin jo huomata, ettei näihin enää ihan mitkään pikkutilkut riitäkään. Kuinka paljon voikaan yksiin kalsareihin - ja vielä lapsen?- upota kangasta!

Versio 2.0 :ssa käytin myös leveätä bokserikuminauhaa, jonka ansiosta säästyin ärsyttävältä vyötärön kääntämiseltä ja päärmäämiseltä. Ja istuvat mukavasti päällä.

Näidenkin tekemisestä on nyt hurahtanut jo muutama kuukausi, joten kai sitä kohta taas saa laittaa tehtaan pystyyn....


lauantai 24. lokakuuta 2015

Sisarusrakkautta



Kuopuksenkin kasvaessa pikkuhiljaa vauvasta pieneksi taaperoksi on hauska seurata lasten keskinäistä vuorovaikutusta. Pikkuneidille isoveli on selvästi se, josta otetaan mallia, ja jonka touhuja seurataan silmä tarkkana. Veljeä mennään halimaan ja suukottamaan (aika rajustikin välillä), ja perässä kontataan ja kovaa. Isoveljen huone on pala paratiisia, jossa jokainen lego ja pahvinpalanen tungetaan suuhun mahdollisimman nopeasti, ennen kuin ne viedään nenän edestä turvaan.

Suhde toimii toisinkinpäin, myös isommalle pikkusisko on tärkeä. Siskon kanssa lauletaan ja leikitään, halitaan ja nyt jo riidelläänkin (ai että voi alle vuoden vanha jo polkea jalkaa, kun lelu otetaan pois!). Välillä pitää mennä väliin muistuttamaan, ettei se sisko ihan vielä kestä kaikkein rajuimpia painileikkejä. Mutta voi että sitä odotettu, että sen vauvan kanssa voisi jo leikkiä!

Hellyyttä hampaat irvessä....

Lapset ovat nyt siinä iässä, että - lähinnä isomman mielestä- samistelu on suunnattoman hauskaa. Paapiin cars -kangas taipui luontevasti sekä poikamaiseksi paidaksi että pikkutytön tunikaksi.  Tunikaan lisäsin hihoihin sekä helman alavaraan Koot.fi:n raitoja, kaavana jälleen classic stripes pienillä muokkauksilla. Helmasta raidat vilkkuvat hauskasti vauvan liikkuessa pystyyn ja alas.

Isoveljen paidan kaavana puolestaan railway stripes, tähän kokeilin myös tuplakanttausta pääntielle. Hieman tuo tuplakantti vaati ensin pähkäilyä, (ohjeita kun en katso!) mutta lopputuloksesta tuli aikas kiva lisä muuten peruspaitaan.